Historia
Ranskan kultafrangin alkuperä
Kultafrangin kiehtova historia alkoi 1300-luvulla satavuotisen sodan aikana. Tuona aikana Ranskan ja Britannian välillä oli konflikteja ja Poitiersin taistelun aikana vuonna 1356 englantilaiset kaappasivat Ranskassa Ranskan kuningas Juhana II:n. Englantilaiset perivät lunnaita Ranskan kuninkaasta, tarkalleen kolme miljoonaa kultakolikkoa. Kun ehdoista oli sovittu, kuningas Juhana vapautettiin ja hänen vapautumistaan juhlistettiin kultakolikolla, joka nimettiin "franc a cheval", eli hevosella vapauteen. Kolikko kuvasi kuninkaan saapumista ratsastaen vankeudesta vapauteen. Vaikka uutta kultafrangia käytettiin kaupankäynnissä ympäri Ranskan, siihen kohdistui usein arvonkorotuksia. Tämä muuttui, kun Napoleon Bonaparte astui valtaan 1800-luvun alussa.
Napoleon Bonaparte antoi luvan yhtenäisille Ranskan kultafrangeille
Napoleon Bonaparte, jota pidetään yhtenä maailman etummaisina sotilasjohtajina, oli lahjakas poliitikko ja onnistui Ranskan vallankumouksen aikana vakuuttamaan itsensä Ranskan uuden hallituksen ensimmäiseksi konsuliksi. Vankkumattomana kullan kannattajana hän auktorisoi Napoleon kultakolikon normit ja valmistuksen vuonna 1803. Uudessa kolikossa oli Napoleonin muotokuva ja sitä lyötiin alunperin 20 ja 40 frangin arvoisina. 5, 10, 50 ja 100 frangin kolikot otettiin käyttöön myöhemmin ja niitä lyötiin useita kertoja, mutta suosituimmaksi ja eniten lyödyksi kultafrangiksi tuli 20 frangin kolikko. Ensimmäinen 10 frangin kultakolikko otettiin käyttöön vuonna 1850. Se painoi 3,225 grammaa ja sisälsi 90 %, eli 2,902 grammaa, kultaa.
10 frangin kultakolikko tuli ulos viimeisen kerran vuonna 1914 ja vaikka kolikon design muuttui vuosien aikana, kolikon nimellisarvo ja yhtenäisyys pysyi samana, myötävaikuttaen kolikon maineeseen ja suosioon luotettavana ja tarkkana kultakolikkona. Niinpä kaikkia 1800- ja 1900-luvuilla lyötyjä 10 frangin kultakolikoita kutsutaan Napoleoneiksi.
Ranskan 10 frangin kolikko - Euroopan kultakanta
Ironista kyllä, kultafrangit menestyivät Euroopan kolikoston yhdistämisessä, ja näin myös kaupan ja vaurauden lisäämisessä paremmin, mitä Napoleon onnistui saavuttamaan voimallaan. Kun Napoleonin valloittamat alueet pian menetettiin, kultafrangeille kävi juuri päinvastoin. Ne hallitsivat ja vakiinnuttivat asemansa Euroopan ensimmäisen suuren rahaliiton, Latinalaisen rahaliiton, perustana. Rahaliitto perustettiin alunperin vuonna 1865 Ranskan, Belgian, Italian ja Sveitsin välille ja se oli yritys yhdistää maiden valuutat yhdeksi yhtenäiseksi valuutaksi. Ranskan kultafrangin verraton yhdenmukaisuus ja Ranskan talouden suuruuden viehättävyys toimivat kannustimena ja perustana uudelle "euro"valuutalle. Liiton perustajajäsenet ottivat myös frangin käyttöön ja ne sopivat voivansa vapaasti vaihtaa toistensa kulta- ja hopeakolikoita, riippumatta mitä kuvaa kolikot kantoivat. Näiden kahden metallin suhdeluvuiksi sovittiin, että 4,5 grammaa hopeaa vastasi 0,290322 grammaa kultaa, suhteen ollessa 15,1:1. Standardisointi helpotti ja yksinkertaisti jäsenmaiden kauppaa ja se oli niin houkutteleva konsepti, että myös muita Euroopan maita liittyi liiton jäseniksi. Vaikka liitossa oli useita puutteita, yhden ollessa se että yksittäiset hallitukset laskivat liikkeelle ylimääräistä paperirahaa yli paperirahalle ja kultakolikoille sovitun suhdeluvun, ne olivat kaikki seurausta huonosta inhimillisestä harkinnasta kuin yhtenäisistä kultakolikoista. Tästä huolimatta liitto laajeni aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti, ja loppui muodollisesti vuosikymmen myöhemmin vuonna 1927.
Ranskan 10 frangin kultakolikon suosio jatkuu edelleen
Napoleon kultakolikot olivat laajalle levinneitä 1800- ja 1900-luvuilla niin Euroopassa kuin ympäri maailman. Ranska hallitsi suurta osaa Euroopasta 1800-luvun alussa ja sittemmin nousi siirtomaamahdiksi 1900-luvun alussa. Kaupankäynnin ja sijoituksien helpotukseksi, Ranskan kultafrangeista tuli suosittu vaihtoehto niiden yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden vuoksi. 10 frangin kultakolikoita laskettiin liikkeelle säännöllisesti 1850-luvulta vuoteen 1914 asti. Niiden lyönti lopetettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa ja vaikka niitä ei enää tehdäkään, niiden suosio elää yhä. Ne ovatkin nykyisin eniten vaihdettuja historiallisia kultakolikoita useissa Euroopan maissa, Ranska mukaanlukien.
Marianne kuvattuna Ranskan 10 frangin kolikossa
Kun 10 frangin Marianne kolikot laskettiin liikkeelle vuonna 1899, ne jatkoivat Ranskan tasavallan rahaperinteen jalanjäljissä. Aiemmin ranskalaisissa kultakolikoissa oli kuninkaiden tai keisareiden muotokuvia sekä Ranskan symboleita vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle. Kuuluisin ja ilmeisin Ranskan tunnuskuvista ilmentäen näitä periaatteita, on kukko ja Marianne. Kukko, joka on kuvattu 10 frangin kolikon kääntöpuolelle, on kristitty ranskalainen symboli voitokkuudelle. Kukon kieuntaa auringon noustessa pidetään päivittäisenä valon voittona pimeydestä ja pahasta. Kukosta oli tullut tärkeä symboli Ranskan renessanssin aikana, jolloin katolinen kirkko näytteli suurta roolia Ranskan valtion suhteissa. Nykyisin kukko on Ranskan epävirallinen symboli ja sitä käytetään usein kansallismaskottina urheilutapahtumissa.
Mariannen muotokuva, joka on kuvattuna 10 frangin kultakolikon etupuolella, on yhdistelmä vertauskuvallista henkilöitymää vapauden ja oikeudenmukaisuuden välillä. Ensimmäisen kerran vuonna 1775 nuoren ranskalaisen maalarin maalaama Marianne saavutti suosiota Ranskan vallankumouksen jälkeen, kun uudelleen valittu kokoonpano tarvitsi tuoreen symbolin kuvaamaan ensimmäistä Ranskan tasavaltaa. Nuoren Mariannen muotokuva valittiin edustamaan nuorta, mutta päättäväistä uutta tasavaltaa. Nykyisin Marianne on Ranskan kansallissymboli. Se esiintyy Ranskan eurokolikoissa, postimerkeissä ja virallisissa hallituksen logoissa. Marianne on vankkumattoman tasavallan tunnus, joka yhdistetään vapauden voittokulkuun rajatonta yksinvaltiuutta vastaan.
Ranskan kultafrangien lyönti
Kun Ranskan keisarikunta laajeni, tarve kulta- ja hopekolikoille kasvoi. Tyydyttääkseen valtavan kysynnän, kultafrangeja lyötiin useissa rahapajoissa. Vuosien aikana Napoleon kultakolikoita lyötiin yli kahdessakymmenessä rahapajassa Ranskassa, mutta lisäksi myös Ranskan hallitsemissa maissa. Jokainen rahapaja, joka löi kultafrangeja, oli velvoitettu lyömään jokaiseen kolikkoon yksilöllinen merkki, jotta kolikoiden alkuperä pystyttiin jäljittämään. Merkki oli joko kirjain, symboli tai monogrammi. Esimerkiksi kirjain "A" vastasi Pariisin rahapajaa, kun taas kirjain "R" tai kruunun kuva oli Rooman rahapajan merkki. Vaikka kultafrangien tuotanto oli levinnyt laajalle ympäri Ranskan ja Euroopan, suuri osa kolikoista lyötiin Monnaie de Paris -rahapajassa. Vuonna 864 Ranskan kuningas Kaarle Kaljupään perustama Monnaie de Paris on suurin ja vanhin rahapaja Ranskassa ja myös Ranskan vanhin instituutio. Vaikka rahapaja oli valtionlaitos ja vastuussa Ranskan kierrossa olevista kolikoista, se jakoi vastuun lähes vuosituhannen ajan muiden ranskalaisten rahapajojen kanssa. Tämän seurauksena Napoleon kultakolikoissa on useita eri rahapajojen merkkejä. Vuonna 1878 Pariisin rahapajalle myönnettiin yksinomainen etuoikeus olla ainoa ranskalainen rahapaja, joka saa lyödä kiertoon kolikoita. Tänä päivänä se on maan johtava rahapaja ja ainoa Ranskan virallisten eurokolikoiden valmistaja.
Ranskan 10 frangin kolikko - Euroopan kultakanta
Ironista kyllä, kultafrangit menestyivät Euroopan kolikoston yhdistämisessä, ja näin myös kaupan ja vaurauden lisäämisessä paremmin, mitä Napoleon onnistui saavuttamaan voimallaan. Kun Napoleonin valloittamat alueet pian menetettiin, kultafrangeille kävi juuri päinvastoin. Ne hallitsivat ja vakiinnuttivat asemansa Euroopan ensimmäisen suuren rahaliiton, Latinalaisen rahaliiton, perustana. Rahaliitto perustettiin alunperin vuonna 1865 Ranskan, Belgian, Italian ja Sveitsin välille ja se oli yritys yhdistää maiden valuutat yhdeksi yhtenäiseksi valuutaksi. Ranskan kultafrangin verraton yhdenmukaisuus ja Ranskan talouden suuruuden viehättävyys toimivat kannustimena ja perustana uudelle "euro"valuutalle.
Liiton perustajajäsenet ottivat myös frangin käyttöön ja ne sopivat voivansa vapaasti vaihtaa toistensa kulta- ja hopeakolikoita, riippumatta mitä kuvaa kolikot kantoivat. Näiden kahden metallin suhdeluvuiksi sovittiin, että 4,5 grammaa hopeaa vastasi 0,290322 grammaa kultaa, suhteen ollessa 15,1:1. Standardisointi helpotti ja yksinkertaisti jäsenmaiden kauppaa ja se oli niin houkutteleva konsepti, että myös muita Euroopan maita liittyi liiton jäseniksi. Vaikka liitossa oli useita puutteita, yhden ollessa se että yksittäiset hallitukset laskivat liikkeelle ylimääräistä paperirahaa yli paperirahalle ja kultakolikoille sovitun suhdeluvun, ne olivat kaikki seurausta ennemminkin huonosta inhimillisestä harkinnasta kuin yhtenäisistä kultakolikoista. Tästä huolimatta liitto laajeni aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti, ja loppui muodollisesti vuosikymmen myöhemmin vuonna 1927.
Ranskan 10 frangin kultakolikon suosio jatkuu edelleen
Napoleon kultakolikot olivat laajalle levinneitä 1800- ja 1900-luvuilla niin Euroopassa kuin ympäri maailman. Ranska hallitsi suurta osaa Euroopasta 1800-luvun alussa ja sittemmin nousi siirtomaamahdiksi 1900-luvun alussa. Kaupankäynnin ja sijoituksien helpotukseksi, Ranskan kultafrangeista tuli suosittu vaihtoehto niiden yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden vuoksi. 10 frangin kultakolikoita laskettiin liikkeelle säännöllisesti 1850-luvulta vuoteen 1914 asti. Niiden lyönti lopetettiin ensimmäisen maailmansodan alkaessa ja vaikka niitä ei enää tehdäkään, niiden suosio elää yhä. Ne ovatkin nykyisin eniten vaihdettuja historiallisia kultakolikoita useissa Euroopan maissa, Ranska mukaanlukien.
Kun Ranskan keisarikunta laajeni, tarve kulta- ja hopekolikoille kasvoi. Tyydyttääkseen valtavan kysynnän, kultafrangeja lyötiin useissa rahapajoissa. Vuosien aikana Napoleon kultakolikoita lyötiin yli kahdessakymmenessä rahapajassa Ranskassa, mutta lisäksi myös Ranskan hallitsemissa maissa. Jokainen rahapaja, joka löi kultafrangeja, oli velvoitettu lyömään jokaiseen kolikkoon yksilöllinen merkki, jotta kolikoiden alkuperä pystyttiin jäljittämään. Merkki oli joko kirjain, symboli tai monogrammi. Esimerkiksi kirjain "A" vastasi Pariisin rahapajaa, kun taas kirjain "R" tai kruunun kuva oli Rooman rahapajan merkki. Vaikka kultafrangien tuotanto oli levinnyt laajalle ympäri Ranskan ja Euroopan, suuri osa kolikoista lyötiin Monnaie de Paris -rahapajassa. Vuonna 864 Ranskan kuningas Kaarle Kaljupään perustama Monnaie de Paris on suurin ja vanhin rahapaja Ranskassa ja myös Ranskan vanhin instituutio. Vaikka rahapaja oli valtionlaitos ja vastuussa Ranskan kierrossa olevista kolikoista, se jakoi vastuun lähes vuosituhannen ajan muiden ranskalaisten rahapajojen kanssa. Tämän seurauksena Napoleon kultakolikoissa on useita eri rahapajojen merkkejä.
Vuonna 1878 Pariisin rahapajalle myönnettiin yksinomainen etuoikeus olla ainoa ranskalainen rahapaja, joka saa lyödä kiertoon kolikoita. Tänä päivänä se on maan johtava rahapaja ja ainoa Ranskan virallisten eurokolikoiden valmistaja.
