Historia
Suomi sai oman rahayksikön, markan, tsaari Aleksanteri II:n armollisella manifestilla 4.4.1860. Se oli sidottu arvoltaan heittelehtivään ruplaan. Rahayksikön nimeä perusteltiin muun muassa siten, että se on vanhin Suomessa tunnettu rahaa merkitsevä sana, alkuaan keskiaikaisen painoyksikön nimitys.
Vuonna 1863 Johan Vilhelm Snellman nimitettiin senaattiin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Tässä virassa hän johti Suomen talouspolitiikkaa. Hänen tärkein saavutuksensa tässä tehtävässä oli markan sitominen hopeakantaan vuonna 1865, mikä vakautti rahan arvon.
Rahareformi ei osoittautunut kuitenkaan kestäväksi ratkaisuksi, sillä 1870-luvulla hopean hinta kääntyi laskuun ja valtio toisensa jälkeen siirtyi kultakantaan: Saksa vuonna 1871, Tanska ja Ruotsi vuonna 1873, Norja vuonna 1875 ja Suomi vuonna 1878. Venäjällä kultakantaan siirryttiin vasta vuonna 1897.
Seteleiden lunastaminen kullalla päättyi Suomessa vuonna 1915. Vuosina 1926–1931 oli jälleen vallalla kultakanta, joka sortui 1930-luvun alun lamakauteen. Sen jälkeen seteleitä ei ole enää voinut vaihtaa kultarahaan.
Lähde: Suomen Pankki