Meksikon 50 pesoa

Historia

Peso - jalometallin paino

Yksi monista kiehtovista klassisten kolikoiden piirteistä on niiden kiehtova historia, joka paljastaa aiempien sivilisaatioiden historiaa jopa satojen vuosien takaa. Centenario on yksi näistä kolikoista ja sen kahdella kutsumanimellä, "Centenario" ja "Meksikon 50 pesoa", on molemmilla uniikki tarina kerrottavanaan. Meksikon 50 pesoa, joksi kolikkoa yleisemmin kutsutaan, on saanut nimensä 50 peson nimellisarvostaan. Espanjankielen sana peso tarkoittaa painoa ja sitä käytettiin alunperin viittauksena kuuluisasta Espanjan hopeadollarista.

Espanjan hopeadollari tulvi maailmalle Espanjan valuuttauudistuksen myötä vuonna 1497 vakiinnuttaen asemansa Amerikan mantereiden sekä Aasian vaihdetuimpana kolikkona 1500-luvulta 1800-luvulle asti. Valuuttauudistus, joka teki kolikosta suositun, sisälsi hopeakannan määritelmän, jolloin laskentayksikön nimi oli real. Yksi real vastasi 3,195 grammaa hopeaa, jolloin Espanjan hopeadollarin nimellisarvo oli 8 realia. Kolikko sisälsi 25,56 grammaa hopeaa (25,56/8=3,195) ja sitä kutsuttiin "kahdeksan painoksi" (espanjaksi peso de ocho).

Merkittävin syy siihen, että Espanjan 8 realin hopeadollari oli kahdeksalla jaollinen, oli laskentatapa. Luku oli jaollinen kahdella, neljällä ja kahdeksalla, jolloin espanjalaiset kauppiaat pystyivät helpommin suorittamaan laskutoimituksia sormillaan. Ihmisellä on kuitenkin kymmenen sormea. Peukaloita käytettiin kuitenkin osoittamaan neljää muuta sormea kädessä, jolloin valuutta perustui lukuun kahdeksan. Pienin yksikkö oli 1/8.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös se, että kaikki Yhdysvaltojen suurimmat pörssit käyttivät Espanjan hopeapeso-järjestelmää yli 200 vuoden ajan laskiessaan katteiden, arvopapereiden ja yhtiöiden osakkeiden arvoja. Myöhemmin siirryttiin desimaalijärjestelmään.

Kultainen Centenario - loistokas vuosisata

Sana "Centenario", joka on Meksikon 50 peson kultakolikon virallinen nimi, on espanjaa ja tarkoittaa 100 vuoden ajanjaksoa. Syy, miksi 50 pesoa sai tämän nimen, oli että se julkaistiin vuonna 1821 päättyneen Meksikon itsenäisyyssodan päättymisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Voidaan siis nähdä, että Centenario kultakolikko ilmentää sodan mukaansatempaavaa historiaa ja kunnioittaa vallankumouksellisia aatteita, jotka aloittivat Meksikon kansannousun Espanjan hallintoa vastaan. Ennen itsenäistymistään vuonna 1821, Meksiko oli Espanjan siirtomaa ja tulonlähde Espanjalle kaupan ja tuotteiden verotuksessa.

Meksikon varallisuuden verottaminen Espanjaan jatkui kolmensadan vuoden ajan, kunnes Meksikon koulutettu kreoliväestö ryhtyi kyseenalaistamaan Meksikon suhteita Espanjaan. Kreolit olivat eurooppalaisia, mutta enimmäkseen espanjalaista alkuperää. Vaikka he olivat oikeudellisesti yhtä espanjalaisten kanssa, he eivät saaneet olla korkeassa asemassa kirkossa tai valtiossa ja heidän kaupallista toimintaansa rajoitettiin. Vuonna 1810 Meksikon väkiluku ylitti 6 miljoonaa ja heistä ainoastaan 15 000 oli espanjalaisia. Verrattuna espanjalaisiin, jotka nauttivat leveästä elämästä Meksikossa, suuri osa maan asukkaista, varsinkin alkuperäiskansaa olevat Meksikon intiaanit ja paikalliset maanviljelijät, olivat köyhiä. Samana vuonna Meksikon verotuotto oli 24 miljoonaa pesoa, josta Madridin kuninkaallinen rahasto verotti itselleen 25 %, eli 6 miljoonaa pesoa. Ryhmä kreolilaisia älykköjä päätti, että toiminta sai loppua, ja he aloittivat Meksikon vallankumouksen, joka tähtäsi maan itsehallintoon.

Vallankumousta johti kreolipappi Miguel Hidalgo, joka onnistui kasaamaan yli 80 000 miehen armeijan. Vaikka joukot olivat isot, ne oli koottu lähinnä köyhistä meksikolaisista, joilla ei ollut virallista koulutusta ja jotka olivat puutteellisesti aseistettuja. Tämä oli silminnähtävää Calderonin taistelussa, jossa 6 000 vahvasti aseistettua ja koulutettua enpanjalaista sotilasta päihitti Hidalgon vallankumousjoukot. Monet vallankumoukselliset menettivät henkensä tässä taistelussa ja Hidalgo itse joutui vangituksi ja lopulta teloitetuksi.

Vallankumous päättyi vain vuosi sen alkamisesta. Vaikka Meksikon joukot menettivät johtajansa ja armeija hajosi, vallankumouksen henki eli edelleen. Vuoteen 1821 mennessä useat kreolilaiset monarkistit, jotka olivat aiemmin kannattaneet Espanjan hallintoa, ryhtyivät kannattamaan itsenäistä Meksikoa. Samana vuonna vallankumous johti viimein Meksikon ensimmäisen keisarikunnan itsenäisyysjulistukseen. Näitä tapahtumia kunnioitetaan Centenario kultakolikossa, johon on ikuistettu Meksikon itsenäisyyttä Espanjasta kuvaava itsenäisyyden enkeli. 

Itsenäisyyden enkeli kuvattuna Meksikon 50 peson kultakolikkoon

Yksi tärkeimmistä seikoista, joka erottaa Meksikon 50 peson kultakolikon muista historiallisista kultakolikoista on sen kaunis kuva itsenäisyyden enkelistä, joka on tunnettu myös "siivekkäänä voittona". Itsenäisyyden enkeli on kreikkalaisen jumalatar Niken henkilöitymä. Kreikan tarustossa Nike lensi taistelukenttien ylitse ja palkitsi voittajat kunnialla, jota symboloi Niken käsissään pitämä seppele. Kolikon etupuolelle kuvattu itsenäisyyden enkeli on kopio Mexico Cityyn vuonna 1910 pystytetyn voitonpylvään enkelistä. Voitonpylväs rakennettiin Hidalgon kapinan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Muistomerkki on vaikuttava: kivipylväs on 36 metrin korkuinen, ja sen päällä on lähes seitsemän metrinen itsenäisyyden enkeli seppele kädessään. Enkeli painaa seitsemän tonnia ja se on päällystetty 24 karaatin kullalla. Kivipylvään perustuksena on mausoleumi, jossa säilytetään useiden Meksikon sodan sankareiden jäänteitä. Yksi heistä on itse Hidalgo.

Meksikon 50 peson kultakolikot lyötiin Amerikan vanhimmassa rahapajassa

Kun Kristoffer Kolumbus oli löytänyt Amerikan, alueet, jotka nykyisin tunnetaan Meksikona, olivat 1500-luvun alussa vielä Espanjan alusmaita. Espanjalaisille uudisraivaajille selvisi pian, että Meksikon maaperä oli rikas, erityisesti hopeaa löytyi paljon. Kun kaupankäynti Meksikossa kasvoi, muodostui loputon tarve valuutalle. Koska hopeaa oli omasta takaa niin runsaasti, oli selkeää, että siitä muodostui myös maan valuutta. Mexico Cityyn perustettiin rahapaja vuonna 1535. Meksikon rahapaja, joka löi myös 50 peson kultakolikoita, ryhtyi lyömään Espanjan 8 realin hopeadollareita 1530-luvun lopulla.

Kiitos espanjalaisten kirjoitusten, nykyisin tiedetään melko hyvin Meksikon rahapajan alkuvuosien toiminnasta. Rahapaja tarjosi puhdistus- ja analysointipalveluita sekä löi tietysti kolikoita. Kun kauppiaat tarvitsivat valuuttaa, he kääntyivät Meksikon rahapajan puoleen, joka tarjosi heille kolikoita maksua vastaan. Ensin kauppias toi rahapajalle omaa sulatettua hopeaansa ja rahapaja löi metallin kolikoiksi. Toinen vaihtoehto oli, että kauppias osti rahapajan valimolta hopealaattoja ja antoi sitten lyödä ne kolikoiksi. Jos kauppias esimerkiksi osti hopean rahapajalta, hänen tuli maksaa kahden realin (2 x 3,195 grammaa hopeaa) maksu jokaisesta 214 grammasta hopeaa, jonka halusi lyötävän kolikoiksi. Rahapajan ottama maksu oli noin 3 % hopean painosta.

Lähes 35 % näistä maksuista menivät rahapajan toimintaa pyörittävien valvojien kuluihin. 32 % meni rahapajan kassaan. Rahanlyöjät saivat 11 %, analyytikot ja stanssaajat 7 % tuloista. Loput jaettiin punnitsijan, sihteerin yleismiesten sekä vartijoiden kesken.

Kun rahapajan ja kauppiaan välille oli syntynyt sopimus, kauppiaan hopea vietiin rahapajan alueelle, jossa metalli tarkastettiin ja rullattiin suikaleiksi. Suikaleet leikattiin pyöreiksi hopealevyiksi, jotka punnittiin tarkan painon takaamiseksi. Tämän jälkeen hopealevyt lämpökäsiteltiin. Tämä tarkoittaa, että levyt lämmitettiin ja viilennettiin tietyissä lämpötiloissa, jotta niistä saatiin helposti muokattavia. Lopulta hopealevyt asetettiin kahden stanssin (metallipalat, joissa oli kolikkoon siirrettävä kuva) väliin ja niitä lyötiin vasaralla, lopputuloksena olivat espanjalaiset hopearealit.

Meksikon rahapaja on nykyisin edelleen toiminnassa ja se onkin Amerikan vanhin rahapaja. Sen lisäksi, että rahapajassa lyödään Meksikon nykyistä valuuttaa, siellä valmistetaan myös yhtä maailman kauneinta sijoituskolikkosarjaa, kultaisia ja hopeisia Libertad kolikoita.