Ranskan 10 frangin seppelepäinen Napoleon III

Historia

Ranskan kultafrangin alkuperä

Kultafrangin kiehtova historia alkoi 1300-luvulla satavuotisen sodan aikana. Tuona aikana Ranskan ja Britannian välillä oli konflikteja ja Poitiersin taistelun aikana vuonna 1356 englantilaiset kaappasivat Ranskassa Ranskan kuningas Juhana II:n. Englantilaiset perivät lunnaita Ranskan kuninkaasta, tarkalleen kolme miljoonaa kultakolikkoa. Kun ehdoista oli sovittu, kuningas Juhana vapautettiin ja hänen vapautumistaan juhlistettiin kultakolikolla, joka nimettiin "franc a cheval", eli hevosella vapauteen. Kolikko kuvasi kuninkaan saapumista ratsastaen vankeudesta vapauteen. Vaikka uutta kultafrangia käytettiin kaupankäynnissä ympäri Ranskan, siihen kohdistui usein arvonkorotuksia. Tämä muuttui, kun Napoleon Bonaparte astui valtaan 1800-luvun alussa.

Napoleon Bonaparte antoi luvan yhtenäisille Ranskan kultafrangeille

Napoleon Bonaparte, jota pidetään yhtenä maailman etummaisina sotilasjohtajina, oli lahjakas poliitikko ja onnistui Ranskan vallankumouksen aikana vakuuttamaan itsensä Ranskan uuden hallituksen ensimmäiseksi konsuliksi. Vankkumattomana kullan kannattajana hän auktorisoi Napoleon kultakolikon normit ja valmistuksen vuonna 1803. Uudessa kolikossa oli Napoleonin muotokuva ja sitä lyötiin alunperin 20 ja 40 frangin arvoisina. 5, 10, 50 ja 100 frangin kolikot otettiin käyttöön myöhemmin ja niitä lyötiin useita kertoja, mutta suosituimmaksi ja eniten lyödyksi kultafrangiksi tuli 20 frangin kolikko. Ensimmäinen 10 frangin kultakolikko lyötiin vuonna 1850 ja se painoi 3,225 grammaa ja sisälsi 90 %, eli 2,902 grammaa, kultaa. 

10 frangin kultakolikko tuli ulos viimeisen kerran vuonna 1914 ja vaikka kolikon design muuttui vuosien aikana, kolikon nimellisarvo ja yhtenäisyys pysyi samana, myötävaikuttaen kolikon maineeseen ja suosioon luotettavana ja tarkkana kultakolikkona. Niinpä kaikkia 1800- ja 1900-luvuilla lyötyjä 10 frangin kultakolikoita kutsutaan Napoleoneiksi.

Napoleon III koristaa Ranskan 10 frangin kolikkoa

Charles Louis Napoleon (III) Bonaparte, Napoleon I:n veljenpoika, syntyi Pariisissa vuonna 1808. Hän varttui maanpaossa, sillä Napoleon I syöstiin vallasta vuonna 1815 ja karkotettiin Ranskasta. Aikuisen elämänsä aikana maanpaossa Charles Louis Napoleon hautoi suunnitelmia kuinka saada itsensä takaisin valtaan Napoleon I:n laillisena vallanperijänä.

Vuonna 1848 aukesi mahdollisuus, kun Ranskan kuningas Louis Philippe syöstiin vallasta helmikuun vallankumouksen seurauksena. Ranskaan palannut Charles Louis Napoleon onnistui varmistamaan enemmistön kansanäänestyksessä, kun Ranskalle valittiin uusi hallitsija. Äänestyksen tuloksena Charles Louis Napoleon vahvistettiin valalla Ranskan uuden tasavallan presidentiksi. Virkakautensa alussa hän hallitsi presidenttinä, mutta koska Ranskan perustuslaki rajoitti hänen hallitsijuutensa vain yhteen kauteen, hän kaappasi vallan ja nimitti itsensä Ranskan keisariksi ja hallitsi näin diktaattorina.

Vaikka Napoleon III johti maata diktaattorina, hän osoittautui tehokkaaksi johtajaksi, joka muutti Ranskan yhteiskuntaa dramaattisesti positiiviseen suuntaan. Kahden hallitsijakautensa aikana Ranska kukoisti niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Napoleon III:n huomiota herättävät yhteiskunnalliset uudistukset sisälsivät lakko-oikeuden työntekijöille ja oikeuden järjestäytyä sekä naisille paremmat mahdollisuudet julkiseen koulutukseen. Hänen talouspolitiikkansa alensi hintoja, mikä edisti kaupankäyntiä. Hän sijoitti suuria summia Ranskan infrastruktuuriin; rautateitä, kanaaleita, maanteitä ja satamia rakennettiin. Valtakautensa aikana Ranskan laivasto kasvoi toiseksi suurimmaksi maailmassa heti Britannian laivaston jälkeen. Myös Ranskan teollisuus ja maatalous kasvoi, jonka johdosta nälänhätä väistyi ensimmäistä kertaa vuosisatoihin.

Vaikka Napoleon III nautti laajaa kannatusta ranskalaisten äänestäjien keskuudessa, hän kohtasi kasvavan sisäisen poliittisen opposition. Vuonna 1870 Napoleon III vangittiin, kun hänen armeijansa hävisi tärkeän taistelun Preussin joukkoja vastaan. Taistelun hävinneenä Ranska antautui ja hävisi samalla Ranskan-Preussin sodan. Napoleon III:n poliittiset viholliset käyttivät hyväkseen Ranskan heikentynyttä asemaa ja Napoleon III:n poissaoloa syösten hänet Ranskan keisarin paikalta. Kun rauhansopimus solmittiin Ranskan ja Preussin välille, Napoleon III vapautettiin. Vaikka hän oli vapaa, Napoleon III ei voinut palata kotiin, sillä hänen poliittinen asemansa oli riistetty ja kansa oli edelleen vihainen hävitystä sodasta. Charles Louis Napoleon Bonaparte päätti muuttaa Britanniaan, missä hän eli vaimonsa kanssa kuolemaansa saakka vuonna 1873.