Historia
Belgian kultafrangi sekä kuningas Leopold II
Kun Belgia itsenäistyi Hollannista vuonna 1831, Belgian uusi kuningaskunta julkaisi oman valuutan vuotta myöhemmin. Rahaa kutsuttiin Belgian frangiksi ja se oli asetettu saman arvoiseksi Ranskan frangin kanssa, niin painonsa kuin pitoisuutensakin puolesta. Vaikka aluksi lyötiin vain hopea- ja pronssikolikoita, myös Belgian kultafrangit laskettiin liikkeelle myöhemmin vuonna 1834. Kolikossa oli Belgian ensimmäisen kuninkaan, Leopold I:n, Leopold II:n isän, muotokuva. Kultafrangeja oli erikokoisia, 10, 20, 25 ja 40 frangin kolikoita, joista 20 frangia oli yleisin. Niitä lyötiin kuningas Leopold I:n kuolemaan, vuoteen 1865, asti.
Kuninkaan kuoleman seurauksena hänen poikansa, Leopold II, peri kruunun samana vuonna ja uudet kolikot Belgian toisen kuninkaan muotokuvalla laskettiin liikkeelle vuonna 1867. Kuningas Leopold II uskoi kiihkeästi, että maalla pitäisi olla siirtomaita ja hän pyrki luomaan Belgiasta siirtomaavallan. Epäonnistuttuaan usean vuoden ajan hankkimasta kannatusta pyrkimyksilleen Belgian hallitukselta, Leopold II perusti sen sijaan yksityisen holdingyhtiön, joka palkkasi kuuluisan afrikkalaisen tutkimusmatkaajan, Henry Stanleyn, etsimään ja perustamaan siirtomaan Keski-Afrikkaan. Henry Stanley teki työtä pyydettyä ja etsiytyi syvälle Afrikkaan, Kongoon, ja vaati uutta löydettyä aluetta lunastettavaksi. Kun Afrikan suhteista keskusteltiin Euroopan ja Yhdysvaltojen kanssa Berliinin konferenssissa vuonna 1884, Leopold onnistui vakuuttamaan ulkovallat tunnustamaan hänen oikeutensa Kongoon.
Vuonna 1885 perustettiin Kongon vapaavaltio, kooltaan 76 kertaa suurempi kuin Belgia, jonka ainoa hallitsija kuningas Leopold II oli. Vaikka vastaperustettu siirtomaa oli alussa suuri kustannus Leopoldin holdingyhtiölle, asia muuttui 1800-luvun lopussa, kun polkupyörä ja autojen kumirenkaat keksittiin. Tämä johti kumin kysynnän valtaisaan kasvuun ja Kongosta, jolla oli suuret määrät luonnonvaroja, tuli valtava tulonlähde Leopoldin yritykselle. Jotkut lähteet jopa väittivät, että Leopold II oli 1800-luvun lopulla Euroopan rikkain mies, suoraa seurausta Kongon kumikaupoista. Vaikka näiden tuottoisien kauppojen tulos kuuluikin Leopoldin yritykselle, hän sijoitti suuren osan tuotoista arkkitehtonisiin ja julkisiin projekteihin Belgiassa. Hän rahoitti useita ison mittakaavan hankkeita, kahden suurimman ollessa Brysselin riemukaari sekä Antwerpenin päärautatieasema. Näillä projekteillaan hän ansaitsi lisänimen Rakentajakuningas. Leopold II:n valtakauden loppupuolella Kongo luovutettiin Belgian hallitukselle, joka hallitsi Kongon alueita 1960-luvulle saakka.
Vaikka kuningas Leopold II menehtyi vuonna 1909, viimeinen 20 frangin kultakolikko hänen muotokuvallaan lyötiin jo vuonna 1882. Selitys tälle saattaa olla, että Belgia kuului samaan latinalaiseen rahaliittoon Ranskan kanssa ja Ranskan kultakolikot olivat myös käypää valuuttaa Belgiassa. Kolikoita virtasi Ranskasta Belgiaan niin runsaasti, ettei tarvetta oman kolikon lyönnille enää ollut.
Belgian frangi ja latinalainen rahaliitto
Vuonna 1865 Italia, Ranska, Belgia ja Sveitsi perustivat Euroopan ensimmäisen suuren rahaliiton, latinalaisen rahaliiton. Sen tavoitteena oli yhdistää maiden valuutat yhdeksi yhtenäiseksi valuutaksi. Liiton perustajajäsenet ottivat frangin käyttöön ja ne sopivat voivansa vapaasti vaihtaa toistensa kulta- ja hopeakolikoita, riippumatta mitä kuvaa kolikot kantoivat. Näiden kahden metallin suhdeluvuiksi sovittiin, että 4,5 grammaa hopeaa vastasi 0,290322 grammaa kultaa, suhteen ollessa 15,1:1. Standardisointi helpotti ja yksinkertaisti jäsenmaiden kauppaa ja se oli niin houkutteleva konsepti, että myös muita Euroopan maita liittyi liiton jäseniksi. Vaikka liitossa oli useita puutteita, yhden ollessa se, että yksittäiset hallitukset laskivat liikkeelle ylimääräistä paperirahaa yli paperirahalle ja kultakolikoille sovitun suhdeluvun, ne olivat kaikki seurausta huonosta inhimillisestä harkinnasta kuin yhtenäisistä kultakolikoista. Tästä huolimatta liitto laajeni aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen asti, ja loppui muodollisesti vuosikymmen myöhemmin vuonna 1927.
