Historia
Suurin osa Franz Josephia kuvaavista Itävallan dukaateista on lyöty 1900-luvun alusta eteenpäin. Yhden dukaatin kolikot vuosiluvulla 1915 ovat Itävallan rahapajan uusintalyöntejä.
Ei ole liioiteltua väittää, että dukaatit ovat maailman johtavia kultakolikoita huomioon ottaen sen yhdenmukaisuus. Dukaatti on myös yksi kolmesta tärkeimmästä historiallisesta eurooppalaisesta kultakolikoista. Kuitenkin, toisin kuin voisi kuvitella, dukaatin alkuperä ei ole Itävallassa, vaan sen juuret johtavat keskiaikaiseen Italiaan. Kultadukaatin, jolla käytiin kauppaa jo 700 vuotta sitten, synnyinpaikka on Venetsia. 1200- ja 1300-luvuilla Venetsia oli kaupankäynnin voimanpesä ja hallitseva kaupunkivaltio Adrianmeren rannikolla. Edistääkseen kaupungin näkyvyyttä kaupankäyjänä, hallitseva herttua ryhtyi lyömään kultakolikoita, joiden paino oli 3,5 grammaa ja kultapitoisuus 98,6 % (23,68 karaattia). Koska herttuat (duke) hallitsivat kaupunkia, uudelle kolikolle annettiin nimeksi "dukatus", joka latinaksi tarkoittaa herttuakuntaa. Nykyisin kolikkoa kutsutaan dukaatiksi.
Dukaatin kultapitoisuus oli markkinointitemppu
Dukaatista tuli heti alusta lähtien menestys. Venetsian alueellinen vaikutus sekä hyvät kauppasuhteet olivat osasyy dukaatin menestykseen, mutta kolikon kultapitoisuus oli suurin tekijä sen suosioon. Jo pelkästään niin puhtaan kullan aikaansaaminen tuohon aikaan oli saavutus. Dukaatti oli kiiltävän kullan värinen ja se sai muut kolikot näyttämään valjuilta sen rinnalla. Lukuun ottamatta Firenzen floriinia, joka oli laadultaan samantasoinen ja kilpaili kaupankäynnin valta-asemasta dukaatin kanssa, muut ajan kolikot olivat suurimmaksi osaksi valmistettu hopeasta tai alhaisen pitoisuuden kullasta. Syy siihen, että dukaatti valmistettiin niin korkean pitoisuuden kullasta, olikin markkinointi. Puhdas, 24 karaatin kulta, on luonnostaan hyvin pehmeää ja niin puhtaat kolikot eivät sovellu käyttökolikoiksi kiertoon, koska ne kuluvat helposti. Toisaalta korkean pitoisuuden kultakolikko heijastaa kullan kaunista väriä, ja tämä on arvokas asia monille.
Kultadukaatista tulee kansainvälinen loistava kolikko
Dukaatin päällimmäinen tarkoitus oli laajentaa Venetsian vaikutusta ja sen se tekikin. Dukaatti edisti kaupankäyntiä ja helpotti maksamista koko Välimeren alueella, saavuttaen myös kaukaisia kauppapaikkoja Intiassa, Afrikassa ja Lähi-Idässä. 1400-luvulla venetsialainen dukaatti oli vakiinnuttanut asemansa kansainvälisenä valuuttana. Suosio oli niin valtaisa, että muut valtiot ryhtyivät kopioimaan Venetsian dukaattia lyömällä omia versioitaan, joskin erilaisella muotoilulla, mutta pitäen kiinni kolikon 3,5 gramman painosta ja 98,6 % kultapitoisuudesta. Italian tunnetut kaupunkivaltiot, kuten Rooma, Geneve ja Firenze, muut ulkolaiset kaupungit, kuten Konstantinopoli (nyk. Istanbul) Turkissa ja Acre Israelissa sekä suurin osa Euroopan maista, kuten Itävalta, Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Venäjä, vain muutamia mainiten, löivät dukaatteja jossain vaiheessa historiansa aikana. Dukaattia on lyöty yli 250 taholla, niin julkisissa kuin yksityisissäkin rahapajoissa.
Kiehtovinta on, että termistä "dukaatti" tuli laskentayksikkö. Tämä oli seurausta niin venetsialaisten kuin muidenkin tahojen tinkimättömyydestä siihen, että dukaatin paino ja kultapitoisuus pysyy samana läpi aikojen. Venetsian kaupunki löi dukaatteja samalla muotoilulla viiden vuosisadan ajan siihen asti, kunnes Napoleon Bonaparte valloitti Venetsian vuonna 1797.
Dukaattiin on kuvattu Habsburgin linnan vaakuna
Habsburgin kuninkaallinen perhe, kuten kultadukaattikin, oli mahtava ja kestävä läpi vuosisatojen. Suku sai alkunsa 900-luvulla kun Habsburgin linna rakennettiin Aargauhin, Sveitsiin. 1200-luvun lopulla suku otti komentoonsa Itävallan herttuakunnan, jota se hallitsi yli 600 vuotta, kunnes Itävallasta tuli tasavalta vuonna 1919. Habsburgit olivat yksi Euroopan vaikutusvaltaisimmista kuninkaallisista ja lisätessään vaikutusvaltaansa avioliittojen sekä poliittisten siteiden kautta, he hallitsivat pyhää roomalaista imperiumia (poliittinen kokonaisuus Roomasta Saksan pohjoisosiin saakka) 1400-luvulta 1700-luvulle. Keski-Euroopan lisäksi suku hallitsi huippukautenaan myös Espanjaa, osia Italiasta, suurinta osaa Hollannista sekä alusmaita Amerikassa.
Rooman imperiumin kaaduttua Napoleon Bonaparten armeijan toimesta 1900-luvun alussa, Habsburgit tekivät sopimuksen Napoleonin kanssa, jossa heille jäi Itävallan hallitsijuus. Habsburgit lujittivat kärsivällisesti maitaan ja valtaansa perustamalla Itävallan imperiumin, joka koostui Itävallasta sekä useista vasallimaista Itävallan etelä- ja itäpuolella. Kun Napoleon kärsi ensimmäiset suuret tappionsa Venäjällä, Habsburgit liittoutuneidensa kanssa kääntyivät Napoleonia vastaan ja murskasivat Ranskan armeijan vuonna 1815. Habsburgit valtasivat lisää alueita, Kroatian, Italian pohjoisosia sekä alueen, joka tänä päivänä ajatellaan Länsi-Itävaltana. Suurentuneesta Itävallan imperiumista tuli toiseksi suurin maantieteellinen alue Euroopassa, jonka johdosta Habsurgit hallitsivat vielä seuraavankin vuosisadan ajan.
Dukaatti helpotti kaupankäyntiä Itävallan imperiumissa
Ensimmäinen Itävallan dukaatti otettiin käyttöön 1600-luvun alussa. Sen hallitsevuus kaupankäynnin välineenä tuli selväksi Itävallan imperiumin laajentuessa vuonna 1816. Imperiumi muodostui kahdestatoista eri maasta ja se oli väkiluvultaan Euroopan kolmanneksi suurin monikansallinen valtakunta. Se oli kaupankäynnistä vahvasti riippuvainen dynaaminen talous, jota Itävallan dukaatti helpotti ylläpitää. Dukaatti ei kuitenkaan ollut ainoa käytössä ollut kultaraha Itävallan imperiumin aikana. Päivittäistä kaupankäyntiä helpottamaan tehtiin myös alhaisemman kultapitoisuuden kolikoita. Näitä kultadukaattien rinnalla kiertäneitä kultakolikoita olivat esimerkiksi Itävallan guldeni ja kruunu sekä Unkarin forintti. Siitä huolimatta Itävallan dukaatit olivat suosituimpia kultakolikoita maksuvälineinä Itävallan imperiumin aikana ja vielä sen jälkeenkin.
Franz Joseph dukaatti on arvostetuin kultakolikko Keski-Euroopassa
Franz Josephin kuvalla varustetut dukaatit ovat kaikkein tunnetuimpia kultadukaatteja. Sen suosio perustuu Franz Josephiin pidettynä hallitsijana. Franz Joseph astui valtaan vuonna 1848, mutta hänen kaksi ensimmäistä vuosikymmentään hallitsijana olivat myrskyisiä. Vuonna 1859 Franz Joseph, kokemattomana sodankävijänä, hävisi Solferinon taistelun Italiassa Ranskan ja Italian armeijoita vastaan. Tämä pakotti hänet luovuttamaan Lombardian liittolaisille. Vuonna 1866 hän hävisi Preussin-Itävallan sodan, minkä johdosta hänen oli luovutettava Itävallan hallinta Venetsian alueesta Preussin liittolaisille, Italian kuningas Vittorio Emmanuelelle. Vuotta myöhemmin kansallismieliset unkarilaiset pakottivat Franz Josephin luovuttamaan alueen itsehallinnon ja näin alkoi Itävalta-Unkarin imperiumin synty. Huolimatta näistä harha-askelista, Franz Joseph hallitsi vuodesta 1867 eteenpäin rauhaisasti aina kuolemaansa saakka vuoteen 1916.
Rauhan aikana Itävalta-Unkarin imperiumi menestyi. Teollisuus laajeni, taide ja tiede kukoistivat etenkin Itävallassa, infrastruktuuri modernisoitui, rautatiestöä ja jokien kanavia ja satamia rakennettiin. Unkarista tuli johtava ruoantuottaja Euroopalle ja imperiumi kokonaisuutena oli maailman neljänneksi suurin koneenrakentaja. Tulojen kasvaessa ja kaupankäynnin kukoistaessa myös Franz Josephin suosio kasvoi. Hän oli erityisen suosittu Sloveniassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Tsekin tasavallassa. Tapa antaa vastasyntyneen lapsen vanhemmille, tuoreille aviopareille tai yleisesti lahjaksi Franz Joseph dukaatti tuli perinteeksi, joka on edelleen käytössä entisen Itävalta-Unkarin maissa tänäkin päivänä.
Itävallan rahapaja tuottaa Franz Joseph dukaattien virallisia uusintalyöntejä.
Itävallan rahapaja (The Austrian Mint), Itävallan keskuspankin tytäryhtiö, on maailmankuulu rahapaja, jonka historia ulottuu 1100-luvulle. Itävallan rahapajan tarina alkaa vuonna 1194, jolloin Rikhard Leijonamieli maksoi 12 tonnia hopeaa taatakseen vapautensa sen sijaan että joutuisi vankilaan Itävallan Herttua Leopold viidennen toimesta. Herttua käytti hopean myöhemmin lyödäkseen hopeakolikoita ja näin luoden perustan Itävallan rahapajalle. Pitkän ja rikkaan historiansa aikana Itävallan rahapaja on tuottanut useita Euroopan tunnetuimmista ja laajimmin käytetyistä kolikoista, kuten kultaiset kruunut, guldenit, dukaatit sekä hopeakolikoista esimerkiksi Maria Teresa taalerit. Monet Itävallan rahapajan liikkeelle laskemat kultakolikot olivat laajalti käytettyjä kaupankäynnin välineitä Itävalta-Unkarin aikana, kun taas hopeataaleri osoittautui maailmanlaajuiseksi maksuvälineeksi vuosien 1750 ja 1950 välillä. Nykyisin Itävallan rahapaja tunnetaan parhaiten Euroopan halutuimmista hopea- ja kultakolikoista, Itävallan Philharmonikereista.
