Historia
Unkarin forintin historia
Jotta voisi ymmärtää paremmin Unkarin 20 frangin/8 forintin kultakolikkoa, on sukellettava osaan Unkarin historiaa, jolloin kuningas Charles I (suomeksi Kaarle I) muutti Unkarin kuningaskunnan suurvallaksi. Unkari, joka oli merkittävä valtio jo toisen vuosituhannen alussa, muuttui 1300-luvulla kuningas Charles I:n vallan alla maantieteellisesti Euroopan toiseksi suurimmaksi kuningaskunnaksi. Huippukautenaan Unkarin kuningaskunta laajeni. Se kattoi suuren alueen rajoittuen lännessä Adrianmeren rannikkoon, etelässä Balkanin vuoristoon, idässä kattaen suuren osan Transylvaniasta sekä pohjoisessa Karpaattien vuoristoon. Nykyinen Unkari on vain varjo sen entisestä loistosta.
Charles I, joka tunnettiin myös Charles Robertina, polveutui Italian ja Unkarin kuninkaallisista. Hän peri Unkarin kruunun 1300-luvun alussa ja hänen valtakautensa aikana Unkari kasvoi niin alueellisesti kuin taloudellisestikin. Charles I:n poliittiset ja sotilaalliset taidot auttoivat saavutuksissa, mutta hänen valtansa suurin voima oli kulta, ja sitä oli paljon.
Kuningas Charles I:n aikana löydettiin suuria kultaesiintymiä nykyisen Slovakian alueelta. Nämä kaivokset tuottivat kultaa niin runsaasti, että Unkarin kuningaskunnasta tuli Euroopan suurin ja yksi maailman suurimmista kullan tuottajista. Kullan tasainen virta Unkarin kassaan edesauttoi suuresti Charlesin kykyä hallita ja hän tekikin Unkarissa suuren rahauudistuksen, joka loi pohjan kultaiselle Unkarin forintille.
Euroopan kauppaa hallitsi tuohon aikaan menestynyt 24 karaatin kultakolikko floriini, jota lyötiin Italian Firenzessä. Charles käytti floriinia mallina ja forintista tuli yhdenmukainen floriinin kanssa. Unkarin forintin nimi oli aluksi florentinus ja nimi lyhennettiin myöhemmin forintiksi.
Saadakseen uudet forintin kultakolikot lyödyksi, Charles antoi perustaa rahapajan Kremnicaan, lähelle yltäkylläisiä kultaesiintymiä. Rahapaja ryhtyi työhön ja kultaforintit levisivät ympäri kuningaskuntaa. Koska Charles sitoutui vahvasti kolikon yhdenmukaisuuteen, aikaisemmin tuhoa tehnyt inflaatio saatiin aisoihin. Forintin tinkimättömyys myötävaikutti kaupan kasvuun, sillä se oli mukava ja turvallinen maksuväline. Julkinen talous parani kaupungeissa ja kunnissa ja myös kuninkaallinen kassa hyötyi tästä verojen muodossa.
Kremnican rahapajasta tuli alueen tärkein jalometallirahojen tuottaja, joka oli forinttien lyömisen lisäksi vastuussa myös useiden muiden Euroopan kuuluisimpien kultakolikoiden valmistuksesta, yhden näistä ollessa dukaatti. Kremnican rahapaja on edelleen tänä päivänä toiminnassa ja se on näin yksi vanhimmista yhtäjaksoisesti tuottaneista rahapajoista maailmassa.
Unkarin 20 frangin/8 forintin kultakolikon alku
Unkarin kuningaskunta sulautui seuraavien parin vuosisadan aikana osaksi Habsburgin keisarien valtakuntaa ja tuli näin osaksi Itävallan keisarikuntaa 1800-luvun alussa. Kun Itävalta hävisi Preussin-Itävallan sodan vuonna 1867, Unkarin kansallismieliset käyttivät hyväkseen Itävallan heikentynyttä poliittista asemaa ja varmistivat Unkarin osittaisen itsenäisyyden, joka antoi Unkarille täyden itsehallinnon maan sisäisiin asioihin. Unkari jakoi kuitenkin ulkopolitiikan Itävallan kanssa. Näin syntynyttä kaksoismonarkiaa kutsuttiin Itävalta-Unkariksi.
Kun Unkari vastasi jälleen omasta valuutastaan, se otti käyttöön 20 frangin/8 forintin kultakolikon vuonna 1870. Syy siihen, että uudella kultakolikolla oli 20 frangin nimellisarvo, oli että Itävalta oli kolme vuotta aiemmin tehnyt sopimuksen Ranskan kanssa ja tullut osaksi Latinalaista rahaliittoa. Sopimus sitoi näin myös Unkaria.
Rahaliitto perustettiin alunperin vuonna 1865 Italian, Ranskan, Sveitsin ja Belgian välille ja sen tavoite oli yhtenäistää maiden valuutat. Liiton perustajamaat sopivat kolikoidensa yhtenäisestä kultapitoisuudesta ja painosta, joka asetettiin vastaamaan Ranskan hopea- ja kultakolikoita. Kun kolikot olivat yhtenäisiä, ne kelpasivat maksuvälineinä jokaisessa liiton maassa, riippumatta kolikkoon lyödystä kuvasta tai nimestä. Yhtenäinen valuutta helpotti kaupankäyntiä jäsenvaltioiden kesken ja houkutti myös Itävallan ja Unkarin liittymään mukaan.
Unkarin 20 frangin/8 forintin kultakolikot palvelivat päivittäisessä kaupankäynnissä Itävalta-Unkarissa
Itävalta-Unkari kukoisti aina 1870-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Teollisuus laajeni, tieteen ja taiteen alat menestyivät, infrastruktuuri modernisoitui, rautatiestöä ja jokien kanavia ja satamia rakennettiin. Unkarista tuli johtava ruoantuottaja Euroopalle ja imperiumi kokonaisuutena oli maailman neljänneksi suurin koneenrakentaja. Se oli voimakas talous, jossa Unkarin 20 frangin/8 forintin kultakolikolla oli tärkeä rooli päivittäisessä kaupankäynnissä. Tulojen kasvaessa ja kaupankäynnin kukoistaessa myös hallitsija Franz Josephin (joka on kuvattuna tähän kultakolikkoon) suosio kasvoi. Hänellä oli laaja kannattajakunta Unkarissa johtuen varsinkin hänen pasifistisesta asenteestaan Unkaria kohtaan, joka takasi maalle itsehallinnon.
